Masennus ja uhkapeli - huono yhdistelmä ja huonoja valintoja

Olen jo pidempään miettinyt blogin kirjoittamista ja maailmani avaamista. Päällisin puolin minulla on mennyt hyvin tällä vuosikymmenellä. Olen päässyt töissä hyvään asemaan ja elänyt siinä mielessä hyvää elämää. 

Exäni kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen aika lailla 4,5 vuotta sitten. Siinä vaiheessa elämältäni putosi pohja pois, mutta selvisin ainakin näennäisesti. Jotenkin elämä lähti rullaamaan, mutta yksinäisyys ja paha olo veivät rahapelien maailmaan.

Suvussani on mielenterveysongelmataustaa, mutta en ole ollut kovin pahasti masentunut aiemmin. Exäni kuoleman jälkeen elämä on ollut aika vaikeaa, vaikka ulkoisesti olen näyttänyt ihan jotain muuta. Olen sosiaalinen ja pystyn hyvin kätkemään huonot asiat piiloon. Kukaan ei pysty varmaankaan tajuamaan mitä pääni sisällä on liikkunut.

Lopullinen romahdus ja isommat ongelmat alkoivat tammikuussa, kun sain tiedon kotini menemisestä remonttiin. Silloinen asuntoni oli kuitenkin ollut ns turvapaikka siitä saakka kunnes muutin pois yhteisestä kodistamme. Jotenkin turvallisuudentunne katosi. Sain uuden mukavan kodin, mutta muutto oli sopivasti ennen koronaa, joka teki sosiaalisesta elämästä vielä rajoittuneempaa. Ja johti tietenkin vieläkin pahempaan oloon. 

Sitten siihen elämän pilaamiseen. Viittasin aiemmin jo rahapeleihin. Pienempänä ja nuorena niitä tuli pelattua kavereiden kanssa huoltoasemalla ja kaupassa. Puhuttiin pienistä summista. Jossain vaiheessa noin kymmenen vuotta sitten aloin pelata aktiivisemmin netissä. Aina kun oli masentunut olo tai paha olla. Onneksi sitä ei ollut kuitenkaan kovin usein ja häviöissä puhuttiin korkeintaan satasista kerralla.

Viimeisimmän 4,5 vuoden aikana on ollut sitten enemmän paha olo ja tämä vuosi on ollut varmasti pahin koskaan. Olen yhteensä hävinnyt järjettömän summan rahassa netissä - pystyisin halutessani laskemaan kaiken vuoden 2014 alusta alkaen, mutta se ei kannata. Hyvät tulot toki mahdollistavat hyvät menot, mutta  toki velkaakin on pitänyt ottaa. Jonkin on pakko muuttua.

Sain kehoituksen toisen asian yhteydessä hakea ammattiapua ja olen sen tehnyt. Rahapelejä en aio enää pelata, mutta olen käynyt keskustelemassa mielenterveysasioista lääkärin kanssa ja masennustestin perusteella olen keskivaikeasti masentunut. Työni olen kuitenkin aina pystynyt hoitamaan hyvin ja huolella. Onneksi se ei ole ollut ongelma, eikä ole jatkossakaan. Osaaminen ei katoa masennuksen ja huonojen valintojen vuoksi.

Masennustestin perusteella itseinho on suurin syy masennukseeni. Se varmaankin on syynä sitten käytökseeni kaiken kaikkiaan myöskin. Olen halunnut vahingoittaa itseäni jotenkin - fyysisesti en sitä aio tehdä ja jossain vaiheessa pitää tapahtua jotain, joka laittaa stopin kaikelle. Se stoppi on tapahtunut ja nyt pitää alkaa miettiä tietä eteenpäin.

En kirjoita tätä blogia saadakseni sääliä tai myötätuntoa keneltäkään. Voin kuvitella, että osan teistä kuva minusta romahtaa täysin ja tulen varmasti saamaan paljon negatiivista palautetta. Toivon, että näette minut kuitenkin edes jossain määrin ihmisenä, jonka olette oppineet tuntemaan. Sen tiedän itse, että ainakin oma elämäni tulee muuttumaan hyvinkin paljon nykyisestä. Varmasti huonommaksi yleisellä mittarilla, mutta ainakin voin olla rehellisesti sitä mitä olen. Ehkä se onnellisuus ei ole pelkästään siitä mammonasta kiinni. 

Sanon jo nyt valmiiksi, että minulla on suunnaton häpeä katsoa teitä tuntemiani ihmisiä silmästä silmään. Elämä on valintoja ja itse olen tehnyt niitä huonoja valintoja valitettavasti. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta eteenpäin pitää mennä. Tästä tulee kova ja rankka matka ns tavalliseen elämään. Minulla on kuitenkin vielä ehkä 35 vuotta elämää jäljellä ja haluan pystyä katsomaan itseäni jossain vaiheessa peiliin tyytyväisenä ja siten, että en inhoa itseäni.