Aloitus on aina hankalin

 Ihan alkuun on pakko sanoa, että en tiedä miten usein tähän postailen. Välillä voi tulla pidempikin tauko, jos aiheen ympärillä ei sinällään ole mitään sanottavaa mielestäni. Viime yönä en pahemmin nukkunut, mutta onneksi työt sai kuitenkin hyvin hoidettua. Tämän päivän suurin olotila on helpotus. Olin jo mielessäni varautunut kaikista negatiivisimpiin vaihtoehtoihin, mutta elämä jatkuu normaalisti ainakin toistaiseksi. Ja toivottavasti jatkuu kauan. En myöskään ymmärrä miten tällä aiheella voi saada lisää seuraajia tai niin paljon kannustavia kommentteja.

Anyway tärkeintä on saada nyt pienennettyä kuluja, jotta raha-asiat saa nopeiten kuntoon. Luottotiedot ovat onneksi kunnossa ja myöskin palkka tulee joka kuukausi, joten arki pyörii. Mutta toki asiat olisi hyvä hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti ja myös varautua tulevaisuuden mahdollisiin haasteisiin. Talous on se varmasti, joka pelottaa itseäni eniten. Ja joo rahapelata en aio, enkä usko että se lottokaan osuu kovin helposti.

Tein jo eilen päätöksen, joka kirpaisi eniten eli vein moottoripyöräni takaisin myyntiin myymälään josta ostin sen. Toivottavasti menee nopeasti kaupaksi. Tuon avulla kun pääsee sitten eroon myös vakuutuksesta, niin säästöä tulee merkittävästi kuukaudessa, vaikka toki itse pyörän myynnistä tulee takkiin jonkin verran. Huomenna pitää myös kaivella kaikki käyttämättömät tai lähes uudet mopokamat myyntiin - itse en niillä mitään tee toistaiseksi ja siitäkin saa hieman rahaa säästöön kuitenkin.

Asumisen suhteen pitää katsoa eri vaihtoehtoja, koska siinä ei välttämättä sitten säästäkään niin paljoa. Nykyistä kämppää pitää kuitenkin pitää helmikuun loppuun saakka ellen halua maksaa sanktiota. Joten uuden kämpän pitäisi olla superhalpa tässä vaiheessa. Asuminen on sellainen kulu, mistä on helppo säästää eniten. Toki se tarkoittaa sitten pidempää etäisyyttä, mutta jostain pitää nyt tinkiä. Normaaliarjessahan käyn lähinnä töissä, salilla ja kotona. Ja töissä voin hoitaa kaikki kauppa-asiat ja muut kuitenkin helposti. 

Itsehän olen käynyt mielessäni jo kaikki työttömyysskenaariot ja jos vaikka menettäisin työkykyni kokonaan (mitä en pidä mahdollisena oikeasti). Siinä vaiheessa varmaan luottotiedot menisivät ja ulosotto kutsuisi. Olen itse jo kerran nuorempana luottotietoni menettänyt ja ulosotolle nettopalkasta kolmasosan muutaman vuoden maksanut. Se ei sinällään hirveästi houkuttele, mutta ei siihen kyllä kuollutkaan. Sen ainakin olen oppinut nuoruudesta, että jos tulisi maksuongelmia niin kannattaa soittaa sinne rahoituslaitokseen eikä jättää kirjeitä avaamatta ja kierrättää niitä käräjäoikeuden velkomustuomioiden kautta - se vastaa maksaakin - tai ainakin maksoi siihen aikaan. Tämä siis vinkkinä muille, itse en sitä nuorena oppinut. 

Kyllähän se häpeä on edelleen päällimmäinen tunne, mutta kun tänään olen käynyt lävitse pahimmat skenaariot niin kyllä tästä kaikesta jotenkin selviää. Olo on nyt oikeastaan aika levollinen pitkästä aikaa.